tuomaslehtonen

Taianomaisuus, väärät rituaalit ja suomalaisten epäjumalat

Mikael Agricolan Daavidin psalttarin käännöksen (1551) alkupuhe on suomalaisen uskontohistorian klassikko. Se kertoo ensin proosamuodossa psalmien merkityksestä ja laulamisesta, Daavidin vaiheista ja sitten runomuotoisessa osassa Agricolan omasta tuotannosta, psalmien antamasta lohdusta ja suoranaisesta avusta vastoinkäymisissä. Agricola päättää runon luettelemalla hämäläisten ja karjalaisten epäjumalat ja kertoo pakanallisesta ja katolisesta kuvainpalvonnasta.

Teksti on oiva esimerkki kansanomaisen ja oppineiden kulttuurin risteytymisestä. Teemaa käsitellään SKS:ssa kaikille avoimessa seminaarissa suomenkielen, Agricolan ja Lönnrotin päivänä 9.4.

Edward Muir esittää teoksessaan Ritual in Early Modern Europe (Cambridge University Press, 2nd ed. 2005), että tarve määritellä rituaali yleisenä käsitteenä syntyi vasta uuden ajan alussa. Yhtenä syynä oli reformaattorien huoli siitä, että heidän tulkintansa mukaisesti aito ja alkuperäiseen jumalalliseen ilmoitukseen perustuva uskonharjoitus oli sekoittunut erilaisiin taikauskon muotoihin ja ”tyhjiin seremonioihin”. Itse asiassa edelleen usein esiintyvä seremonioiden ja muodollisten menojen torjunta juontaa juurensa uskonpuhdistajiin ja erityisesti heidän kiivaimpiin seuraajiinsa puritaaneihin. Toisena syynä rituaalin käsitteen muotoutumiseen oli katolisten lähetyssaarnaajien hämmennys, kun he kohtasivat Uudessa maailmassa ja Aasiassa lukemattomia uskonnollisen elämän muotoja ja heille tuli tärkeäksi kyetä erottamaan oma uskonharjoituksensa taikauskoisista tai pakanallisista muodoista. Rituaalien merkitys korostui itse rituaalisen toiminnan kustannuksella – rituaaliin ei voinut osallistua ottamatta kantaa sen kantamaan merkitykseen. Sekä vakavista uskonnollisista menoista että karnevalistisesta nurin kääntämisestä tuli uudella tavalla vaarallista ja torjuttavaa.

Mikael Agricola osallistui samaan pyrintöön. Hänelle oli tärkeää kyetä erottamaan ”oikeat” kristinuskon harjoittamisen tavat ”vääristä”. Toisin kuin usein ajatellaan, Agricolaa ei näytä kiinnostaneen suomalaisten vanhat uskomukset tai tavat sellaisenaan eikä hän oikeastaan edes erotellut ”pakanallisuutta” vääräoppisista kristillisistä muodoista. Pikemminkin hän rinnastaa kansanomaisen taikauskon ja katolisen kuvainpalvonnan. Agricola ei näytä epäilevän, ettei maailma olisi sakeana erilaisia näkymättömiä voimia ja henkiä. Kristityn oli pidettävä huolta, että osasi oikealla tavalla turvautua kristinuskon jumaluuteen eikä harhautua hakemaan apua ihmistä kadotukseen kiskovilta pahoilta voimilta.

Perimmiltään Agricola näyttää jakavan saman taianomaisen ja maagisen todellisuuskäsityksen kuin ne entisaikojen hämäläiset ja karjalaiset, joita hän kuvaa. Hänen suomentamansa ja osin kokoamansa uskonnolliset kirjat antavat tarkkoja ohjeita, minkälaisin rituaalein ja millä sanoilla tuonpuoleisiin voimiin vaikutetaan niin, että pahat henget saadaan karkotettua ja hyvät voimat taivutettua omalle puolelle.

Instituutioiden ja kirjallisen kulttuurin tukema ja välittämä suuri traditio ei ollut sen vähemmän taianomaisuuden läpitunkema kuin pieni traditio, jota suulliset paikallisyhteisöt ja heidän rituaalinsa ja perinteensä kannattelivat.

Mikael Agricola osallistui alkupuheellaan oppineiden aikalaistensa yhteiseen huoleen oikean ja väärän palvonnan erottamisesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Mika Rantanen

3 eri rukousta Mikael Agricolan rukouskirjasta (Jumalan aijnoan olcohon kijtos) vuodelta 1544

Agricola on puolestaan lainannut nämä rukoukset skolastikko ym. Tuomas Kempiläisen (1380─1471) kirjasta ”De imitatione Christi” (Kristuksen seuraamisesta, tämä kirja on kautta aikain eräs luetuimmista kirjoista kristikunnassa.), kirkkoisä Aurelius Augustinuksen (354─430) kirjasta ”Meditationes” (Mietiskelyjä) ja humanisti ym. Erasmus Rotterdamilaisen (1465 t. 1466─1536) kirjasta ”Precationes”. (Rukoukset)

JUMALAN TAHDON NOUDATTAMINEN (Kempiläinen)

Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.

Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.

Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.

Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.

ELÄMÄNTAPOJEN PARANTAMINEN (Augustinus)

Oi Herra Jumalani, anna sydämeni kaivata sinua, kaivatessaan etsiä, etsiessään löytää ja löytäessään rakastaa. Suo minun rakkaudesta sinuun välttää pahuutta, etten lankeaisi uudelleen. Herra Jumala, anna minun sydämeeni kärsivällisyyden, katumuksen ja uskon hedelminä oikeat hyvät teot.

Anna silmiini kyyneleet, anna käsiini anteliaisuus. Kuninkaani, sammuta minusta lihan himot ja sytytä rakkautesi tuli. Lunastajani, aja minusta pois koreuden henki ja anna armossasi minulle sinun nöyryytesi rakkaus.

Vapahtajani, poista minusta ankara viha ja suo laupeudessasi minulle kärsivällisyyden kilpi.

Luojani, repäise minusta pois mielen karvaus ja anna minulle puhtaan mielen suloisuus.

Laupias Isä, anna minulle täysi usko ja oikea toivo, anna palava ja kestävä rakkaus Jumalaa ja lähimmäistäni kohtaan.

Valtiaani, poista minusta turhamaisuus, mielen viekkaus ja sydämen lankeemukset.

Varjele suuni liiasta puheliaisuudesta ja riettauksista, lähimmäisen pilkasta ja panettelusta.

Varjele minut ahneudesta, silmäni ylpeistä katseista ja vatsani ylensyönnistä. Varjele minut rikkauden himosta, vallanhimosta, kunnianhimosta ja ulkokultaisuudesta.

Varjele minut mielistelystä, vaivaisten halveksimisesta, heikkojen sortamisesta ja köyhien riistämisestä. Varjele minut ahneudesta, kateudesta ja pilkkaamisesta.

Herra, joka olet minut tehnyt, poista minusta kiivaus, itsepäisyys, laiskuus, uneliaisuus ja velttous. Varjele minut sydämen sokeudelta, omantunnon paatumiselta, huonoilta tavoilta ja kovuudelta, hyvien neuvojen hylkäämiseltä, tottelemattomuudelta ja väkivallalta heikkoja kohtaan.

Varjele minua, etten olisi välinpitämätön alaisiani kohtaan tai kova perhettäni kohtaan.

Laupias Herrani, sinua minä rukoilen rakkaan Poikasi Jeesuksen kautta.

Anna minulle rakkauden tekoja, niin että ahkeroisin tahtosi täyttämisessä, kulkisin kärsivien rinnalla, neuvoisin eksyneitä, auttaisin köyhiä, hoitaisin puutteessa olevia, lohduttaisin murheellisia, rohkaisisin masentuneita, kuivaisin itkeviltä kyyneleet ja antaisin anteeksi vihollisilleni.

Auta minua rakastamaan vihollisiani ja kostamaan paha hyvällä. Suo, etten halveksisi ketään vaan rakastaisin kaikkia.

Auta minua tavoittelemaan elämässäni hyvää ja karttamaan pahaa, rakastamaan hyveitä ja hylkäämään vikojani.

Auta minua olemaan vastoinkäymisissä kärsivällinen, myötäkäymisissä tyytyväinen.

Hillitse kieleni ja aseta vartija huulilleni.

Suo minun polkea jalkoihini maailmallisia pyyteitä ja janota taivaallisia asioita.

Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.

PUHDAS ELÄMÄ (Erasmus Rotterdamilainen)

Oi sinä Pyhä Henki, joka kauhistut kaikkea saastaista elämää mutta joka myös iloiten ja riemuiten asut puhtaissa sydämissä. Rukoilen sinua nöyrästi:

Varjele laupiaasti minussa se kallis aarre, jota sinun armostasi kannan tässä saviastiassa.

Suo minun puhtaalla sydämellä ja ruumiilla palvella sinua päivä päivältä paremmin ja paremmin.

Salli minun päästä siihen elämään, jossa ei ole mitään turmelusta ja jossa sinä elät Isän ja Pojan kanssa. Aamen

Nämäkin rukoukset kertovat omalta osaltaan, ettei Mikael Agricola edustanut taianomaista eikä taikauskoa. Ei ainakaan esim. näissä rukouksissa. Hän oli oikean Jumalan asialla.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Agricolan aikoina kasteessa manattiin saatanaa pois lapsesta. Nytkin piilotettu tarkoitus on sama.